Esteetöntä Metsävastaanottoa pilotoimassa

Oivallusvaara on ollut mukana Metsähallituksen ja Suomen Paralympiakomitean ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteisessä LUKA- eli Luonto kaikille -hankkeessa, minkä tavoitteena on kehittää Päijät- ja Kanta-Hämeen luontomatkailukohteiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Hankkeen tarkoitus on myös auttaa alueella toimivia yrityksiä tuotteistamaan ja markkinoimaan esteettömiä ja saavutettavia luontomatkailupalveluita. Hanke ei rakenna esteettömiä kulkureittejä, vaan pyrkii tuottamaan toimintakyvystä riippumattomia kaikille mahdollisia yön yli kestäviä luontoretkiä.

Metsävastaanotolla vietettiin hetki kuusiemon syleilyssä.

Oivallusvaara osallistui talvipilottiin Tammelassa Liesjärven kansallispuiston alueella maaliskuisena viikonloppuna 2020, mikä oli samalla hankkeen kahdeksas ja viimeinen pilotti. Päämajana toimi Tammelan Metsäkouluntiellä sijaitseva Eräkeskus. Muita viikonlopun järjestämisessä mukana olleita yrityksiä olivat Luontoleena, Erärenki, Lindabella sekä Loimunalle ja järjestöinä mukana olivat Cp-liitto ja Invalidiliiton Harvinaiset-yksikkö. Ohjelmassa oli mm. paljon luonnossa liikkumista, kalastamista, erätaitoja sekä ruuan tekemistä nuotiolla. Yöpyä sai halutessaan kamiinan lämmittämässä teltassa tähtitaivaan alla.


Osallistujilla oli mahdollisuus majoittautua viikonlopun aikana teltassa.

Oivallusvaaran tehtävänä oli pilotoida esteetöntä Metsävastaanottoa Cp-liiton ja Invalidiliiton Harvinaiset-yksikön jäsenille. Metsävastaanotto järjestettiin lauantain aikana kolme kertaa ja osanottajia oli kerrallaan mukana kymmenkunta. Aikaa yhteen Metsävastaanottoon oli varattu n. kaksi tuntia ja kuljettavaa matkaa oli yli kilometrin, minkä varrella riitti suppamaastosta johtuen ylä- ja alamäkiä.


Yhdessä yli esteiden - asenteella.

Oivallusvaara oli varautunut helpottamaan mäkien nousua köysin, mutta loppujen lopuksi niitä ei tarvittu. Pyörätuolein liikkuvia avustettiin mäissä ja kävelevät osallistujat kykenivät selättämään mäet omin voimin, hyvällä asenteella, ryhmän tuella ja kävelysauvoin. Metsävastaanoton sääntöihin kuuluikin se, että teemme tämän yhdessä ja jokainen saa tulla metsään sellaisena kuin on.


Metsävastaanotto toivottaa tulijat tervetulleiksi metsään, alkukotiimme.

Muutaman sadan metrin välein pysähdyttiin kuuntelemaan Metsävastaanoton aiheita ja ääneen pääsivät niin toimintaterapeutti Eerika, lääkäri Janne kuin toimintaterapeuttiopiskelija Mariakin. Luontoon ja terveyteen liittyvän tiedon lisäksi matkan aikana päästiin kokemaan luontoa kaikin aistein ja siitepöly oli varmastikin makuelämys, mikä jäi monen mieleen. Muitakin taukoja pidettiin tarpeen mukaan. Oivallusvaara kantoi mukanaan retki-istuimia, mitkä viritettiin osallistujille joka pysähdyksellä. Kun osallistujat pääsivät istumaan, heidät peiteltiin lämpöpeitoilla, jotta paikalla ollessa ei olisi päässyt tulemaan kylmä. Siinä oli hyvä levähtää katsellen kaunista metsämaisemaa, luonnon omaa taidenäyttelyä.


Luonnon näyttämö lumoaa katsojansa.

Metsävastaanotto päättyi nuotiopaikalle, missä savun tuoksu leijui tulijoita vastaan. Elävän tulen ympärillä olisi moni jaksanut istua pidempäänkin. Tulilta siirryimme pikkuhiljaa metsäparkkipaikalle, mistä osallistujat kuljetettiin autokyydein takaisin Eräkeskukseen, missä ruoka odotti valmiina niin osallistujia kuin Oivallusvaarankin väkeä.

Metsävastaanoton päätös tapahtui nuotiolla.

Valmiiksi sytytetystä nuotiosta saamme kiittää LUKA-hankkeen projektipäällikkö Petri Rissasta ja Lindabellan yrittäjä Jari Lindgreniä sekä hänen poikaansa Jarkkoa. He myös osallistuivat Oivallusvaaran lisäksi osallistujien takaisin kuljetukseen autoillaan. Kuljettava reitti olisi ollut rengasreitti, mutta sen loppuosa oli jyrkkyydessään vaarallista ja olisi voinut olla liikaa patikoinnin päätteeksi, joten sen vuoksi päädyttiin käyttämään autoja poistumiseen kohdassa, missä retken päättäminen tuntui luontevammalta.


LUKA-hankkeen projektipäällikkö Petri Rissanen (oik.) ja Lindabellan yrittäjä Jari Lindgren sekä hänen poikansa Jarkko.

Metsävastaanottoa Tammelassa järjestettäessä oli oltava valmis muutoksiin, mutta Oivallusvaaran toimintaterapeutti kykeneekin mukautumaan hetkessä tilanteiden muuttuviin vaatimuksiin ja luomaan nopeasti ratkaisuja. Sellainen luovuus on selkeä etu tällaisessa työssä, missä eteen voi tulla mitä tahansa. Esimerkiksi perjantaina reittiä valmistellessa ja läpi kävellessä kävi nimittäin ilmi, että kartalta valmiiksi katsottua ja suunniteltua reittiä ei ollut olemassakaan. Eri reittivaihtoehtoja läpi kävellessä tuntui hetken, ettei sopivaa reittiä löydy, kunnes toimintaterapeutti Eerika tuli ajatelleeksi, että yksinkertaisesti jätämme muuten hyväksi katsotusta reitistä loppupätkän pois ja evakuoidumme autoilla sopivasta kohtaa. Reitistä muodostuikin näin juuri sopivan pituinen ja sopivasti haastava, ei liian helppo eikä liian vaikea. Tarkoitus oli viedä ihmisiä metsään rajoitteistaan huolimatta, mutta niin, ettei kukaan näänny matkasta.


Etsimme maastosta kadonnutta polkua.

Vaikka yksi Metsävastaanotto kesti vain parisen tuntia, on sitä edeltänyt suuri määrä työtä, sillä paikalla on pitänyt käydä tutustumassa ja kävelemässä parina eri päivänä ennen itse vastaanottoa, arvioida matkan kestoa, suunnitella ohjelman runko, tehdä hankintoja, esim. siitepöly, laatia turvallisuussuunnitelma, varautua ensiaputilanteisiin, pakata varusteet ja osallistua tiedon vaihtoon muiden Luka-hankkeen toimijoiden kanssa. Lauantaiaamuna, jolloin mukaan tuli Oivallusvaaran lääkäri Jannekin, kävelimme reitin läpi vielä kerran aamulla puoli kahdeksalta. Lopulta päivä päättyi iltaseitsemältä Eräkeskuksen nuotiopaikalle, missä saimme padassa kiehunutta kalakeittoa ja ruisleipää kahvin kera.


"Teemme tämän yhdessä, toisiamme tukien."

Metsään pääsy voi olla hyvin kokonaisvaltainen ja tunteita liikuttava kokemus, kuten eräälle osallistujalle, joka suorastaan villiintyi päästyään metsään ja päästi luovan ajattelunsa lentämään. Metsä tekee tutkitusti hyvää mielenterveydelle, se on alkukotimme, missä voimme hyvin ja kaikilla metsän lapsilla tulisi olla mahdollisuus palata sinne aika ajoin. Olemassa on lyhyitä esteettömiä luontopolkuja sekä esteettömiä nuotiopaikkoja kuten esim. Torronsuon kansallispuistossa, mutta metsä itsessään ei ole esteetön emmekä ole sitä sellaiseksi muuttamassa. Suurimmat esteet ovat pään sisällä ja niiden murtamiseksi on tehtävä töitä. Kuten eräs opettajani sanoi kauan sitten; älä ajattele, että jokin on mahdotonta, vaan mieti, miten sen tekisi mahdolliseksi.

Tekstin kirjoittaja on Maria Levantin-Kuusilehto, joka opiskelee tällä hetkellä toimintaterapiaa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Aikaisemmalta taustaltaan Maria on luonto-opas sekä lähihoitaja, jolla olla työkokemusta erityisryhmien kanssa työskentelystä. Myös valokuvat ovat Marian ottamia.

125 katselukertaa

© 2020 Oivallusvaara Oy. 

  • Facebook
  • YouTube
  • Instagram