Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet

Syyslomalla minulla oli aika piipahtaa pienen kunnan kirjastossa lainaamassa hieman lomaluettavaa. Keräsin syliini kiinnostavan oloisia kirjoja ja huomasin pian olevani Japanin valtionmetsäterapiakeskuksessa 6000 km päässä kotoa.

Syyslomalla vierailimme mökkipaikkakuntamme kirjastolla, josta löysimme mielenkiintoista luettavaa. Olimme unohtaneet kirjastokorttimme kotiimme etelään eikä kirjoja ei saisi lainata ilman kirjastokorttia uuden kirjastojärjestelmän päivityksen takia. Kolmivuotiaan tyttäreni huokailu saattoi sulattaa uuden kuntarajojen ylittävän kirjojenhallinnointisysteemin ja saimme molemmat lainaan omat kirjapinomme ilman kirjastokorttia. Tosin sillä ehdolla, että korttimme ovat mukana seuraavalla lomareissulla.

Syyslomalla sataa vettä ja vietämme paljon aikaa lukien lainakirjojamme.

Toukokuussa olen jälleen matkalla, nyt yli 8000 km päästä kotoa.

Matkatavaroitteni joukosta löytyy yksi noista syksyllä lainaamista kirjoista, jonka ostin sittemmin omakseni. Tuosta kirjasta muodostui pääsyyllinen siihen, että olen matkannut tänne toiselle puolelle maapalloa tapaamaan tuon kirjan kirjoittajaa.

Omistamassani kirjan suomenkielisessä kopiossa on nyt kiinalaisen metsälääketieteen uranuurtajan Qing Lin omistuskirjoitus allekirjoituksineen. Tämä kirja, Shinrin-yoku, Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet- kirja on käännetty 24 eri kielelle ilmestyttyään vuonna 2018.

Tätä tarinaa ei kuitenkaan sinetöity kirjailijan allekirjoituksella.

Lukuelämyksessäni pääsin kokemaan kirjassa esiteltyä japanilaista shinrin-yokua Japanin valtion terapiametsään itsensä Qing Liin sekä hänen sertifioitujen terapiametsäohjaajien ja paikallisoppaiden ohjaamina. Aivan kuten kirjassakin kerrotaan.

Vuoristoiseen ja suojeltuun japanilaiseen metsään astuessani minusta tuli tutkimusmateriaalia tuottava koehenkilö Liin yli 10 vuottta jatkuneisiin tutkimuksiin.

Kiinalaissyntyisen Japanissa tohtorina toimivan Qinn Liin elämäntehtävänä kun on selvittää, millaisia hyvinvointivaikutuksia luonnolla on meihin ihmisiin.

Olin opiskellut kirjan läpikotaisin ennen matkaa useamman kerran, joten minun oli helppo sujahtaa japanilaiseen ajattelumaailmaan. Tuo maailma ei itseasiassa suuresti eroa siitä, millä tavoin oma työtiimimme palvelee luonnon hyvinvointivaikutuksia kiinnostuneita ihmisiä Metsävastaanotoillamme® koti-Suomessa. Japanilainen luonto on tosin kovin erilainen ja kärsin matkalla koti-ikävää.

Loppuun voisinkin todeta, että kirjojen lainaaminen on näemmä aika riskialtista puuhaa. Yritän seuraavalla kerralla muistaa ottaa kirjastokorttini mukaan, ja miettiä tarkkaan, mitä luettavaa kirjastosta lainaan.

Erityiskiitos: Utajärven kirjasto, Euroopan Unionin maaseuturahasto, Työtehoseura, Qing Li, Michiko Imai, Japanin metsähallitus, Society of International Nature and Forest Medicine, Luonnosta Laatua (LuoLa) - hanke.

Luontokirjojen lainaamisen riskeistä kirjoitti Eerika Korhonen Oivallusvaara Oy:sta. Korhonen on taustaltaan muotoilija, toimintaterapeutti sekä käytettävyyden ja ihmisen toiminnan asiantuntija. Hän on opiskellut mm. Taideteollisessa korkeakoulussa, Lahden Muotoiluinstituutissa, Helsingissä yliopistolla sekä Metropolia ammattikorkeakoulussa. Korhonen on Oivallusvaara Oy:n perustaja ja hän tutustuttaa osallistujia kehittämillään Metsävastaanotoilla® luonnon merkitysten ja parantavien voimien äärelle.