Prologi: Kirjojen lainaamisen riskeistä

Päivitetty: 20o marras 2019

Syyslomalla on aika piipahtaa pienen kunnan kirjastossa lainaamassa hieman lomaluettavaa. Kerään syliini kiinnostavan oloisia kirjoja ja huomaan lainaustiskillä olevani 600 km päässä kotoa - ja tietysti ilman kirjastokorttia. Kirjoja ei saisi lainata ilman korttia uuden kirjastojärjestelmän päivityksen takia, minulle kerrotaan. En tiedä oliko näin, mutta kolmivuotiaan tyttäreni huokailu saattoi sulattaa kuntarajojen ylittävän kirjojenhallinnointisysteemin. Saamme molemmat lainaan omat kirjapinomme. Tosin saamme ehdoksi, että kortti pitää olla mukanani ensi lomareissulla.

Syyslomalla sataa vettä ja vietämme paljon aikaa lukien lainakirjojamme.

Nyt on orastava kesä. Olen yli 8000 km päästä kotoa. Matkatavaroitteni joukosta löytyy yksi noista syksyllä lainaamista kirjoista. Ostin kirjan sittemmin omakseni ja tuosta kirjasta muodostui pääsyyllinen siihen, että olen matkannut tänne toiselle puolelle maapalloa tapaamaan tuon kirjan kirjoittajaa.

Omistamassani kirjan suomenkielisessä kopiossa on nyt kiinalaisen metsälääketieteen uranuurtajan Qing Lin omistuskirjoitus allekirjoituksineen. Shinrin-yoku, Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet- kirja on käännetty 24 eri kielelle ilmestyttyään vuonna 2018.

Tätä tarinaa ei kuitenkaan sinetöity kirjailijan allekirjoituksella.

Lukuelämyksessäni pääsin kokemaan kirjassa esiteltyä japanilaista shinrin-yokua Japanin valtion terapiametsään itsensä Liin sekä hänen sertifioitujen terapiametsäohjaajien ja paikallisoppaiden ohjaamina. Vuoristoiseen ja suojeltuun japanilaiseen metsään astuessani minusta tuli tutkimusmateriaalia tuottava koehenkilö Liin yli 10 vuottta jatkuneisiin tutkimuksiin. Liin elämäntehtävänä kun on selvittää, millaisia hyvinvointivaikutuksia luonnolla on meihin ihmisiin.

Olin opiskellut kirjan läpikotaisin useamman kerran, joten minun oli helppo sujahtaa japanilaiseen ajattelumaailmaan. Tuo maailma ei itseasiassa suuresti eroa siitä, millä tavoin oma työtiimimme palvelee luonnon hyvinvointivaikutuksia kiinnostuneita ihmisiä Metsävastaanotoillamme koti-Suomessa. Japanilainen luonto on tosin kovin erilainen ja kärsin matkalla koti-ikävää.

Kirjojen lainaaminen on näemmä aika riskialtista puuhaa. Yritän seuraavalla kerralla muistaa ottaa kirjastokorttini mukaan, ja miettiä tarkkaan, mitä luettavaa kirjastosta lainaan. Vai olisiko sittenkin suosiollisempaa unohtaa koko kortti kotiin?


Erityiskiitos: Utajärven kirjasto, Euroopan Unionin maaseuturahasto, Työtehoseura, Qing Li, Michiko Imai, Japanin metsähallitus, Society of International Nature and Forest Medicine, Luonnosta Laatua (LuoLa) - hanke.

0 katselukertaa