"Luonto on elettävä sisäisesti. Elimellisesti. Henkisesti. Ympäristönä luonnosta uhkaa tulla kulissi. Eloton verho." Näin kirjoitti kuusamolainen kirjailija ja luonnonsuojelija Reino Rinne (1913-2002).
Kun tulevaisuudessa katsomme vuotta 2020, näemme, että ajattelussamme ja käyttäytymisessämme tapahtui suuri muutos. Suomalaiset suunnistivat sankoin joukoin takaisin luontoon. Moni löysi koronavuonna jo kadonneeksi luullun sisäisen sudenpentunsa tai nuuskamuikkusensa.
Hyvinkääläisillä Paula Soitialalla ja Silja Konosella oli jo takanaan pitkät työurat opetuksen ja viestinnän parissa, kun he aloittivat tammikuussa 2020 luonto- ja ympäristöalan opinnot Hyriassa. Opiskelu on muuttanut luontosuhdetta.
Seuraavassa he antavat muutamia vinkkejä siitä, miten jokainen voi syventää omaa luontosuhdettaan. Luonto on lopulta paljon enemmän kuin sosiaaliseen mediaan ikuistettava hieno maisema, joka täyttyy sydänsilmäisistä emojeista tai paikka, jossa voi ulkoiluttaa uusia vaelluskenkiä. Luonto on lahja, joka odottaa löytäjäänsä.
Jokainen voi "luontoutua" omalla tavallaan. Mikä on sinun tapasi?
1. Luonto mukaan jokaiseen päivään
Paula: "Olen pyrkinyt ottamaan jokaiseen päivään luonnon mukaan. Katson, kuuntelen, haistan, aistin ja havainnoin päivittäin omaa lähiluontoa. Luonnossa oloon ei kyllästy koskaan."
Silja: "Ympäristö lähettää aivoille koko ajan signaaleja: kotona ympäröin itseni asioilla, jotka vievät ajatukset luontoon: itse tehty käpykranssi ovessa, maalaus tutusta metsästä seinällä, nekin tuovat iloa. Luonto on arjessa mukana eri muodoissa, niin luonnonkosmetiikka-voidepurkissa kuin villiyrttinä lautasella. Pyrin suosimaan luomua ja luonnonmateriaaleja keinotekoisten sijaan. Haasteita ja opittavaa riittää jokaiselle päivälle."
2. Lähiluontokohteet tutuiksi
Paula: "Olen käynyt tutustumassa Hyvinkään erilaisiin luontokohteisiin. Meillä on täällä Terveysmetsä keskellä kaupunkia, hyvät pyöräilymaastot, Sveitsin luontopolut ja Usmi-Kytäjän hienot maastot."
Silja: "Kun asuu kaupungissa, ei ehdi joka päivä metsään. Silloin voi mennä vaikka lähipuistoon, jo muutama puu ja oravien ja lintujen tarkkailu irrottaa ajatukset arjesta. Uusiin paikkoihin tutustuminen on hauskaa joukolla, koska silloin saa jakaa ihastelun. On myös kiva, jos voi tutustuttaa muita paikkaan, jonka ihanuuden on itse jo löytänyt."
3. Tutustu luontokohteisiin muualla
Paula: "Olen tehnyt päiväretkiä myös kauempana sijaitseviin luontokohteisiin ja telttaillutkin. Olen vienyt kavereitani tutustumaan esimerkiksi Lopen Iso-Melkuttimeen, Nastolan Lapakistoon, Askolan hiidenkirnuihin ja Imatran Lammassaareen."
Silja: "Itselläni ei ole enää halua lennellä ympäri maapalloa. Avara luonto Ylellä onkin mainio tapa matkailla maailman luontokohteissa kotisohvalta käsin. Jaksot ovat upeita, mutta tekevät myös joka kerta surulliseksi. Suru on käännettävä haluksi pelastaa Maa, siltä osin kuin voimme itse tehdä asialle jotain. Jokainen voi antaa lahjaksi esimerkin, isoisäni opetti."
4. Hurmaudu luonnon ilmiöistä
Paula: "Kuvaan paljon erilaisia kuvia luonnosta erilaisessa säässä ja eri vuodenaikoina. Aina kun näkyy jokin hieno tai hassu juttu, pitää ottaa kuva ja toisinaan laitan niitä Instagramiin."
Silja: "Sama. Olenkin todella rasittavaa seuraa, sillä pysähtelen liikaa ottamaan kuvia. Yritän jopa päästä tästä intohimosta eroon, sillä pelkään, että menetän siinä hetkessä jotain oleellista, kun keskityn tekniikkaan ja kuvakulmiin. Olisi hyvä lähteä joskus luontoon ihan ilman kännykän kameraa ja vain aistia."
5. Lue luontoaiheista kirjallisuutta
Paula: "Opintojen myötä olen alkanut lukemaan luontoaiheisia kirjoja ja blogeja. Samoin seuraan erilaisia luontoon liittyviä Instagram- ja Facebook-tilejä."
Silja: "Lukeminen, katseleminen ja kuunteleminen on ollut minulle tärkeä keino oppia lisää. Arvostan suuresti luonnontieteisiin perehtyneiden ihmisten tietoa ja vanhojen luonnonystävien viisautta. Minulla on menossa aina monta luontoaiheista kirjaa, juuri nyt luen Pentti Linkolan Voisiko elämä voittaa, Sirpa Arvosen Metsämieli ja palkittua Metsä meidän jälkeemme -teosta."
6. Toimi luonnon puolesta
Paula: "Pyrin kaikessa toiminnassani säästämään luontoa. Syömisessä, ostamisessa, palveluissa... Päivittäin mietin, miten voin parantaa omaa tekemistäni niin, että se säästäisi luontoa."
Silja: "Vanhempieni lukemat sadut ruokkivat jo lapsena mielikuvitustani ja ne sekä alussa siteeratun isoisäni Reino Rinteen opetukset valmistivat mieleni maaperän luonnon kunnioittamiselle. Tätä arvomaailmaa ja ajatusta ihmisestä yhtenä luomakunnan osana, ei herrana, olen yrittänyt siirtää myös eteenpäin."
Hyvinkääläiset Paula Soitiala ja Silja Konosen opiskelevat luonto- ja ympäristöalaa Hyriassa Hyvinkäällä ja ovat kirjoittaneet tämän kirjoituksen osana Green Care -opintojakson opintoja. ¨Soitiala opiskelee luonto-ohjaajaksi ja Kononen luonto- ja ympäristöneuvojaksi.
Comentários