Kysyimme Ilmatieteenlaitoksen Etelämanner-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoskelta, joka työnsä puolesta viettää osan vuodesta Etelämantereella, millaisena hän näkee yhteytensä luontoon.
Kuka olet?
Olen Mika Kalakoski Porvoosta ja työskentelen Etelämanner-operaatioiden päällikkönä, Suomen Etelämanner-tutkimusohjelmassa (FINNARP) Ilmatieteenlaitoksella. Harrastan monenlaista luontoon liittyvää, erityisen mieluusti liikun jalan ja meloen, syön luonnosta hankittua monipuolista sekaravintoa, ja teen tulia muinaisin menetelmin ja valmistan avotulella ruokaa. Olen myös luonto- ja eräopas keruutuoteneuvoja sekä melontaopas ja työskentelen tarvittaessa Oivallusvaaran metsäkeikoilla erityisesti tulen ja ruuanvalmistuksen parissa.
Nyt kuitenkin valmistaudun Suomen Etelämanner-tutkimusmatkalle. Tehtävänäni on toimia tutkimusasema Aboan päällikkönä kolmen kuukauden ajan, eli etelän kesän ajan. Palaan Etelämantereelta takaisin kotiin helmikuun lopulla.
Valmistaudut tällä hetkellä Kap Kaupungissa työkomennukselle Etelä-Mantereelle. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Suurin osa valmistautumisesta on tehty viimeisen puolen vuoden aikana esimerkiksi terveystarkastukset, ryhmän valmennusleiri ja retkikunnan ja henkilökohtaisten tarvikkeiden lähetys jo tehty valmiiksi. Nyt vietämme retkikunnan kanssa pari viikkoa Kapkaupungissa karanteenissa, jotta emme vie koronavirusta Etelämantereelle. Olemme eristettynä omiin huoneisiin ja teemme tavallista toimistotyötä ensimmäisen viikon. Toisella viikolla yhteiskaranteenissa käymme läpi vielä tutkimusaseman avaamiseen liittyvää työnjakoa, jotta kaikki tietävät tehtävänsä, kun saavumme asemalle.
Miten kuvailet luontoyhteyttäsi kotona eli Suomessa ollessasi?
Kotona luontoyhteys kietoutuu arkeen. Luonto vaikuttaa suunnitelmiin, arjen sujumiseen ja muistuttaa sitä kautta olemassaolollaan. Vapaa-aikana luontosuhdetta ehtii hoitamaan aktiivisemmin hakeutumalla luontoympäristöön, lenkkeilemällä metsässä koirien kanssa tai hirvipassissa ihmettelemällä hiljaisuuden keskellä mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Hiljaa metsässä istuessa voi havainnoida, kun näätä kiipeää puun runkoa ylös, hirvilehmät mölisevät tiheikön suojassa ja harmaapäätikka touhuaa mitä touhuaa, lennellen puusta toiseen. Luontoyhteys tuntuu tuulessa, metsän tuoksussa ja äänissä… Luonto elää ja minä sen osana.
Miten yhteytesi luontoon muuttuu Etelä-Mantereella?
Etelämantereella ei ole puita ja ympäristössä korostuu etelän kesän aikana valkeus ja valo. Ilma on äärimmäisen puhdasta ja näkyvyys etäisyyksien päähän hyvä, taivas sinisempi kuin missään muualla. Vastakohtana ovat voimakkaat myrskyt, joiden aikana liikkuminen ulkona on vaarallista voimakkaan tuulen, olemattoman näkyvyyden ja eksymisriskin vuoksi. Etelämantereella tulee paljon katsottua taivaalle ja erilaiset pilvet sekä muut taivaan ilmiöt ovat arkipäivää. Kotivuori Basenilla vaeltaessa näkee lintujakin, lumimyrskyliitäjiä ja kihuja, joskus etelänkeijuja. Luonto on läsnä kaikessa ja sitä ei voi jättää huomioimatta, muuten käy huonosti... niin Etelämantereella, kuin missä tahansa kotiplaneetallamme. Matkalla kaipaan Suomen luonnosta metsän suojaa ja lajien runsautta.
Lisätietoja Etelämanner-operaatiosta
Seuraa operaation etenemistä ja tutustu Etelämanner-operaatioon:https://www.ilmatieteenlaitos.fi/etelamanner
Katso miltä Etelä-Mantereella ja tutkimusasemalla näyttää:
Tuli-kurssi, Tulenteon salaisuudet
Mika "Tulen Herra" Kalakoski opastaa seuraavan kerran tulenteon salaisuuksien äärelle Oivallusvaaran tuli-illassa Askolan Hiidenkirnuilla pe 29.4.2022. Ilmoittaudu tästä mukaan.
Mika Kalakoskea haastatteli Eerika Korhonen Oivallusvaara Oy:stä. Valokuvat ovat Kalakosken omasta kuva-albumista.
Korhonen on taustaltaan muotoilija, toimintaterapeutti sekä ihmisen toiminnan asiantuntija. Hän on opiskellut mm. Taideteollisessa korkeakoulussa, Lahden Muotoiluinstituutissa, Helsingin yliopistossa sekä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Korhonen on Oivallusvaara Oy:n perustaja.
Comments