Haastattelimme tutkija Jenni Puroilaa Stockholm School of Economista. Puroila asuu Tukholmassa ja valmistelee siellä tällä hetkellä omaa luontoon liittyvää väitöskirjaansa. Uutta tutkimustietoa esittelevän työn on tarkoitus valmistua ensi vuoden aikana.
Kuka olet ja ja mistä tulet?
Olen Jenni Puroila, kotoisin Kuopiosta ja asun tällä hetkellä Tukholmassa. Teen väitöskirjaa organisaatiotutkimuksen alalla Stockholm School of Economissa, jossa olen osa kestävän kehityksen tutkimusryhmää nimeltä Misum Mistra Center for Sustainable Markets.
Teet tällä hetkellä väitöskirjaa. Mitä aihetta tutkit?
Teen tutkimusta luontopohjaisten menetelmien parissa ja erityisesti olen kiinnostunut luonnon hyvinvointivaikutuksia hyödyntävästä liiketoiminnasta. Organisaatiotutkimuksen teoriat ovat usein hyvin ihmiskeskeisiä ja tavoitteenani on laajentaa tätä näkökulmaa. Tutkimukseni avulla haluan selvittää, millaisia merkityksiä luonnolle annetaan ja kuinka luonto ja sen eri elementit, kuten vaikkapa yksittäiset puut osallistuvat näiden hyvinvointia tukevien luontokokemusten tuottamiseen.
Oivallusvaaran Eerikaa haastateltuani vaikutuin erityisesti siitä, millainen merkitys tarkkaan suunniteluilla reiteillä on luontokokemusten tuottamisessa ja kuinka ohjauksen avulla voidaan syventää elämysten yhteyttä tutkittuun tietoon.
Mikä sai sinut tutkimaan tätä aihetta?
Minua motivoi työssäni luonnon merkitys itselleni, sekä huoli ympäristön tilasta. Koen, että on tärkeää tutkia luontoa ja sen monipuolisuutta kunnioittavia käytäntöjä, jotta voidaan tuoda esille luonnon ja metsän merkitys monella eri tasolla. Tutkimukseni on vielä kesken, mutta alustavat tulokseni osoittavat kuinka luonnon hyödyntäminen ja sen jättämät jäljet ympäristöön vaikuttavat ihmisiin ja hyvinvointiin myös kulttuurisella ja tunnetasolla.
Miten kuvailisit luontoyhteyttäsi tällä hetkellä?
Tutkimukseni kautta pääsen peilaamaan myös omaa luontosuhdettani. Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota erityisesti lähellä olevan luonnon merkitykseen. Olen muuttanut useasti elämäni aikana ja tutustuessani uuteen kaupunkiin, teen tuttavuutta myös ympäröivään luontoon ja sen erityispiirteisiin. Huomaan kaipaavani usein juuri niihin tiettyihin maisemiin ja tunnelmiin, jotka liittyvät kyseiseen paikkaan itsessään. Tukholmassa olen erityisen vaikuttunut kotini lähellä kasvavista valtavista suojelluista tammista. Ne ovat kuin massiivisia monumentteja, joiden ympärillä voi tuntea ajan katoavan. Toisaalta luonto ja siinä toistuvat piirteet tuovat tuttuuden ja turvallisuuden tunteen. Täällä kaupunkia ympäröivä vesi muistuttaa minua kotikaupungistani ja uidessani vesi palauttaa minut samaan tuttuun tunteeseen.
Koen olevani onnekas, että kävelyni lähiympäristössä tukevat myös tutkimustyötäni useilla eri tavoilla. Luontoa tarkkailemalla voin hengähtää ja peilata ajatuksiani eri tavoin kuin työpöydän ääressä.
Jenni Puroilaa haastatteli Eerika Korhonen Oivallusvaara Oy:stä.
Korhonen on taustaltaan muotoilija, toimintaterapeutti sekä käytettävyyden ja ihmisen toiminnan asiantuntija. Hän on opiskellut mm. Taideteollisessa korkeakoulussa, Lahden Muotoiluinstituutissa, Helsingissä yliopistolla sekä Metropolia ammattikorkeakoulussa. Korhonen on Oivallusvaara Oy:n perustaja ja hän tutustuttaa osallistujia kehittämillään Metsävastaanotoilla® luonnon merkitysten ja parantavien voimien äärelle.
Hei, kiva blogi. Puroila haastetteli myös minua, LuontoLeenaa väitöskirjaansa.😀