Leikki parantaa älyllisiä toimintoja, sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Liikkeiden koordinaatiosta vastaaviin pikkuaivoihin syntyy hermoyhteyksiä, minkä lisäksi kasvavat myös tunteista, suunnitelmista ja ongelmanratkaisusta vastaavan isoaivokuoren koko ja hermoyhteydet. Metsä onkin vanhemmalle helppo ympäristö, kun lapset keksivät siellä itse tekemistä. Eikä sekään ole vaarallista, jos eivät heti keksi, sillä tylsistyminen on tie luovuuteen.
Luonto vahvistaa dopamiinivälittäjäaineen tuotantoa, mikä säätelee tarkkaavaisuutta, harkintaa sekä muita kognitiivisia prosesseja, toisin sanoen kognitiiviset suoritukset ja keskittyminen paranevat luonnossa vietetyn ajan jälkeen. (Suomi & Juusola & Anundi 2016.) On esimerkiksi havaittu, että 20 minuuttia luonnossa vietettyä aikaa saa ylivilkkaiden ja keskittymiskyvyttömien lasten tarkkaavaisuuden elpymään ja vaikutus saattaa kestää parikin tuntia (Leppänen & Pajunen 2019).
Luontoympäristön vaikutuksen lapsiin tekee selväksi myös tutkimus, jonka mukaan ADD oireilee ikkunattomissa sisätiloissa leikkivillä lapsilla merkittävästi vakavammin kuin viherympäristöissä leikkivillä lapsilla (Faber Taylor & Kuo & Sullivan 2001). Viherympäristössä vietetty aika lievittää lasten ADHD-oireita ja viherympäristöt kannattaakin lisätä ADHD:n hoitovalikoimaan mukaan. Ylipäätään kaikille lapsille viherympäristöissä vietetty aika tekee hyvää monin tavoin. Lasten jokapäiväistä luontokontaktia tulisikin pitää hyvin tärkeänä, kun suunnitellaan yhdyskuntaa ja perheiden päivittäisiä rutiineja. (Faber Taylor & Kuo 2011.)
Vuorovaikutus luonnon kanssa voi tuottaa kognitiivisen kontrollin merkittävää paranemista, mutta onko syynä se, että luonto on muita rauhallisempi ympäristö? Kognitiivisuutta tutkineessa tutkimuksessa käytetyt ympäristöt, tutkimushuoneet, olivat keskenään yhtä rauhallisia ja hiljaisia. Kuitenkin ainoastaan luontokuvien katselu tuotti näissä ympäristöissä kognitiivisuuden paranemista. (Berman ym. 2009.)
Luonnossa oleminen lisää liikunnallisuutta, kokeilua ja leikkimistä, jolloin lasten havaintokyky, verbaaliset ja matemaattiset taidot, yleisakateemiset valmiudet ja älykkyysosamäärä paranevat (Williams 2017). Luonnossa oleskelu parantaa kaiken muun lisäksi myös lasten keskittymis- ja ongelmanratkaisukykyä (Oh ym. 2020) ja luontoympäristössä oleminen voi vähentää tarkkaavaisuuden ongelmia lapsilla (Kuo & Faber Taylor 2004). Luontoympäristössä oleskelleen ryhmän on esimerkiksi todettu olevan sisätiloissa ollutta ryhmää tehokkaampi virheiden löytämisessä oikolukutehtävissä. Monet oppilaitokset ympäri maailmaa ovatkin laajentamassa oppimisympäristöjä luontoalueille, mikä tukee lasten kognitiivista kehitystä ja henkistä ja psyykkistä terveyttä. (Li 2018.) Matematiikan tunninkin voi pitää metsässä ja käyttää siellä laskemiseen käpyjä ja kiviä (Suomi & Juusola & Anundi 2016). Espanjassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin luontoympäristöllä olevan suotuisia vaikutuksia myös koululaisten käyttäytymiseen (Amoly ym. 2014) ja Norjassa nuorille, joille paikallaan istuminen ja asioiden teoreettinen pohdinta on vaikeaa, on vaihtoehtona opiskella maatilaympäristössä (Salovuori 2014). Itselleni oli lapsena raskasta istua koulussa pulpetissa sisätiloissa, kun veri veti ulos, joten tällainen suuntaus on mielestäni hyvin tervetullut.
Tekstin kirjoittaja on toimintaterapeutti Maria Levantin-Kuusilehto. Päivätyönään Maria tekee mielenterveyttä tukevaa työtä, missä hän käy asiakkaiden kanssa metsässä metsäkahveilla ja päiväunilla riippumatossa. Aikaisemmalta taustaltaan Maria on luonto-opas sekä lähihoitaja, jolla olla työkokemusta erityisryhmien kanssa työskentelystä.
Blogitekstin valokuvat ovat Marian ottamia. Tutustu Mariaan sivuillamme.
Lähteet:
Berman, M. Jonides, J. Kaplan, S. 2009. The Cognitive Benefits of Interacting With Nature. Psychological Science. 19 (12).
Faber Taylor, A. Kuo, F. Sullivan, W. 2001. Coping with ADD. The Surprising Connection to Green Play Settings. Environment and Behavior. 33 (1).
Faber Taylor, A. Kuo, F. 2011. Could Exposure to Everyday Green Spaces Help Treat ADHD? Evidence from Children´s Play Settings. Applied Psychology: Health and Well-Being. 3 (3).
Kuo, F. Faber Taylor, A. 2004. A Potential Natural Treatment for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: Evidence From a National Study. American Journal of Public Health. 94 (9).
Leppänen, M. Pajunen, A. 2019. Suomalainen metsäkylpy. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.
Li, Q. 2018. Shinrin-yoku. Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet. Terveyttä ja hyvinvointia puiden avulla. Helsinki: Readme.fi.
Lyytinen, J. Reini, A. 2018. Metsä. Hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta. Helsinki: Like Kustannus Oy.
Oh, K. Shin, W. Khil, G. Kim, D. 2020. Six-Step Model of Nature-Based Therapy Process. International Journal of Environmental Research and Public Health. <https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31973063/>.
Salovuori, T. 2014. Luonto kuntoutumisen tukena. Mediapinta.
Suomi, A. Juusola, M. Anundi, E. 2016. Vihreä hoiva ja voima. Terapia- ja valmennuskeskus Helsingin Majakka.
Williams, F. 2017. Metsän parantava voima. Helsinki: Minerva Kustannus Oy.
Comments