Tämä on kertomus siitä, minkälaisia muutoksia vaelluksia harrastaneen pariskunnan retkeily koki, kun heistä tuli vanhempia. Retkeily ei kuitenkaan jäänyt, vaan sitä alettiin toteuttaa lasten ehdoilla. Ensin yhden lapsen, sitten toisen ja lopulta kolmannen…
"Meille syntyi poika toukokuussa 2012. Olin tottunut tekemään vaellusreissuja ja pohdin, kuinka niille nyt kävisi. Palo luontoon kulkemaan oli kuitenkin niin suuri, että ajattelin, että jollain konstillahan se onnistuisi vauvankin kanssa. Tuohon aikaan en löytänyt vielä paljoakaan tietoa lasten kanssa vaeltamisesta, joten oli mietittävä ja kokeiltava itse, kuinka se käytännössä onnistuu."
Luonto-olosuhteissa ollessa tilanteet voivat muuttua ja yllättää, jolloin on tärkeää pystyä reagoimaan niihin nopeasti (Suomi ym. 2016). Suunnitellessa toimintaa on huomioitava se, että silloin toimitaan säiden armoilla ja olosuhteet voivat pakottaa muuttamaan ohjelmaa. Varasuunnitelma onkin hyvä olla olemassa, mutta mikäli ryhmän toimintakyky on riittävää ja varusteet tarpeeksi hyvät, voi karuistakin olosuhteista muotoutua osa elämystä. Valmistautuminen sisältää retkikohtaisen turvallisuussuunnitelman laatimisen, mihin sisällytetään varasuunnitelma, toimintaohjeet yllättävien tilanteiden varalta, vastuunjako sekä tarvittavat varusteet. Osallistujien toimintarajoitteet on otettava huomioon ja mietittävä keinot, joiden avulla jokainen voi ottaa osaa aktiviteetteihin. On myös kyettävä tarvittaessa joustavasti organisoimaan ja muuttamaan suunnitelmia. (Salovuori 2014.)
Huolellinen suunnittelu ja valmistautuminen vaellukselle ovat entistä tärkeämpiä, kun reissuun on lähdössä lasten kanssa:
Matkasta tulee tehdä päiväkohtainen reittisuunnitelma ja arvioitu paluupäivä.
Reittisuunnitelma on annettava tiedoksi vaikka jollekin lähiomaiselle, jotta tämä osaa hälyttää apua, mikäli retkeilijöistä ei kuulu sovittuna päivänä mitään ja joka osaa neuvoa pelastajia, mistä päin kadonneita kannattaa etsiä.
Samasta syystä autiotupien vieraskirjoihin kannattaa kirjoittaa, mistä on tulossa, minne on menossa ja kuka on kyseessä.
"Lemmenjoen kansallispuisto valikoitui meidän ensimmäiseksi retkikohteeksi vauvan kanssa siitä syystä, että tiesin siellä kulkemisen olevan suhteellisen helppoa, sillä siellä on hyvä polkuverkosto, minkä varrella on autiotupia ja tulipaikkoja. Niiden yhteydessä on roskiksia, joihin voi jättää ylimääräisen painolastin, kuten vaipat, mitkä muuten veisivät paljon tilaa rinkasta. Lemmenjoki on myös sen verran suosittu vaelluskohde, että arvelin sieltä löytävän avun piiriin, jos sellaiselle olisi tarvetta tullut. Lapin matkoilla kun on hyvä tiedostaa, että kännykkä ei kuulu kaikkialla ja se voi vaikuttaa avun saamiseen. "
"Meitä lähti vaellukselle vauvan kanssa kolme aikuista. Yksin vaeltaminen ei ole muutenkaan suositeltavaa turvallisuussyistä, ja vauvan kanssa se on riskialtista, sillä tämä on täysin riippuvainen aikuisen hoivasta ja huolenpidosta. Vauva ei selviäisi, jos aikuiselle tapahtuisi jotakin. Kun matkassa oli kolme aikuista, aina oli joku, joka olisi voinut hakea apua ja joku, joka olisi huolehtinut vauvasta. Reissussa me vanhemmat vuorottelimme vauvan kantamisessa ja kolmannen aikuisen voimat säästyivät käyttöön tarpeen vaatiessa. Leiriytyessäkin oli hyvä, ettei vauvan kantamisesta väsyneen vanhemman tarvinnut yksin alkaa virittelemään majoitetta, sytyttelemään tulia, keittämään vettä ja tekemään ruokaa, vauvan hoidon ohella."
"Vauvamme söi ensimmäisellä vaelluksellaan äidinmaitoa, mikä säästi tilaa rinkassa, kun ei tarvinnut kuljettaa vauvan ruokia mukana ja helpotti sikäli, ettei ollut pulloa, mitä olisi tarvinnut jatkuvasti pestä ja keittää. "
Vauvan syödessä rintamaitoa vaelluksella on kiinnitettävä huomiota imettävän äidin nesteen saamiseen, sillä äiti ei saa kuivua. Juo vain virtaavaa vettä. Lapin purojen vesi maistuu hyvältä ja on usein juotavaa sellaisenaan. Veden keittäminen kuitenkin varmistaa juomakelpoisuuden. Välttele seisovaa vettä, siinä voi olla taudinaiheuttajia. Reitin varrelta on löydyttävä tarpeeksi tiheästi vedenottomahdollisuuksia. Lasta sen enempää kuin likaisia kattiloitakaan ei pestä vesistössä, mistä haetaan käyttövettä, sillä on epäkohteliasta jättää sotkuja seuraaville vettä hakeville kulkijoille. Mukana kannattaa kuljettaa tarpeeksi kosteuspyyhkeitä.
Vaelluksella kannattaa ottaa huomioon myös muuttuvat sääolosuhteet ja se, että tarpeen tullen olisi mahdollisuus päästä jonnekin kuivattelemaan kastuneita varusteita. Hyttysten olemassaolokin ja niiden kovin esiintymisaika on hyvä tiedostaa.
"Lemmenjoelta löytyy autiotupia ja kotia, joihin saa tulet ja lämpöä. Niissä voi myös yöpyä, varsinkin jos yö on ulkona kylmä tai sateinen."
Turhaan sadetta ei pidä kuitenkaan kavahtaa, sillä sadepisaroiden osuessa maahan syntyy bioaerosoleja, jotka nousevat sateen jälkeen ilmaan mukanaan maaperän mikrobeja. Niitä päätyy iholle ja hengitysteihin, missä ne vaikuttavat monin positiivisin tavoin ihmisten terveyteen. Mikrobit hyödyttävät immuunipuolustusta, tuottavat vitamiineja ja osallistuvat aineenvaihduntaan. Kehon oman mikrobilajiston ollessa köyhtynyttä ihminen on immunologisessa hälytystilassa, mistä voivat kieliä turhat tulehdustilat kuten allergiset reaktiot. Lisääntyneellä hygienialla on hyvien vaikutusten lisäksi kääntöpuolena immuunijärjestelmän saaman koulutuksen vähentyminen ja yksipuolistuminen. (Leppänen & Pajunen 2019.)
Tunturin ylityksiin on varauduttava mukana kannettavalla tarpeeksi suurella vesimäärällä, sillä vettä ei välttämättä löydy maastosta kovin pian ja rankka ylösnousu laittaa hikoilemaan.
"Tunturille nousu on todella rankkaa työtä rinkka selässä ja vauva kantoliinassa. Se tuntuu siltä, kuin olisi kovassa puristuksessa eikä saisi hengitettyä kunnolla. Hiki virtaa ja askeleet ovat lyijynraskaat. Painolasti särkee selkää ja hartioita ennen kokemattoman paljon. Kuitenkin ponnistelut ovat vaivan arvoisia, sillä kuten olen aina sanonut, parhaat maisemat pääsee näkemään lihasvoimilla."
"Meidän vauvan ensimmäinen vaellus oli pituudeltaan 65 km ja neljä vuorokautta. Ikää vauvalla oli tuolloin 2,5 kk. Kaikki sujui hyvin ja välillä nukuttiin ulkona, välillä autiotuvassa. Reissu oli myös hyvää kuntoutusta minulle, raskaudesta ja synnytyksestä toipuvalle äidille. "
Kirjoittaja on toimintaterapeutti Maria Levantin-Kuusilehto Oivallusvaarasta. Päivätyönään Maria tekee mielenterveyttä tukevaa työtä, missä hän käy asiakkaiden kanssa metsässä metsäkahveilla ja päiväunilla riippumatossa. Aikaisemmalta taustaltaan Maria on luonto-opas sekä lähihoitaja, jolla olla työkokemusta erityisryhmien kanssa työskentelystä.
Blogitekstin valokuvat ovat Marian ottamia. Tutustu Mariaan sivuillamme.
Lähteet:
Leppänen, M. Pajunen, A. 2019. Suomalainen metsäkylpy. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.
Salovuori, T. 2014. Luonto kuntoutumisen tukena. Mediapinta.
Suomi, A. Juusola, M. Anundi, E. 2016. Vihreä hoiva ja voima. Terapia- ja valmennuskeskus Helsingin Majakka.